Ford Model A Roadster 1930

Omistaja:

Nimi: Antti Blomroos
Paikkakunta: Vantaa
email:
kotisivut:

Auto:

Merkki: Ford
Malli: Model A Roadster
Korimalli: 2D Sports Hardtop
Vuosimalli: 1930
Väri: ruskea

Moottori:

Tyyppi:
Muuta:

Voimansiirto:

Vaihteisto:
Perä:
Muuta:

Kori/alusta:

Alusta:
Kori:

Suorityskyky:

Teho:
Vääntö:
1/4 mile:
0-100 km/h:

Muuta:

Pahkiksen sanomisia lainatakseni, A on ostettua rakkautta sillä hankin sen –99 syksyllä Holstin Samilta. Oleellisimmat puutteet olivat katto ja toinen takapuskuri. Lokasuojat tulivat kaupan mukana, mutta Sami oli juuri irrottanut ne. Asensin alumiiniset prätkälokarit jotta ajaminen sujuisi ilman sinivuokkojen häirintää. Itse asiassa minua ei ole kertaakaan pysäytetty, luultavasti poliisit eivät oikein tiedä mitä kyseisen ikäiseen autoon pitäisi vaatia ja mitä ei.

Tällä hetkellä uusimmat osat ovat Scintilla Vertex Magneetto ja –35 Fordin 16 tuumaiset vanteet. Muuten auto on suurin piirtein riisuttu versio siitä millaisena sen tehdas ulos sysäsi. Tietysti on sekalaista pikkusälää mikä on vuosien mittaan vaihtunut (kuten ne lokasuojat), mutta kyllä yli 70 vuotiaaseen autoon joutuu silloin tällöin osaa uusimaan.

Auton ensimmäinen(?) omistaja oli Tampereen suunnalla vaikuttanut kunnanlääkäri joka myi auton herralle nimeltä Skaffari vuonna 1957. Hänellä auto oli yhdeksänkymmenluvulle saakka (välillä jopa ulkosäilytyksessä talvella kuten kuva 80 luvun alun V8 Magazinessa todistaa) jolloin Viinikaisen Eikka sai sen ostettua. Skaffari kertoi että Eikka oli ensimmäinen joka suostui tarjoamaan autosta järkevän hinnan, kaikkea ei pidä yrittää ostaa kossupullolla…. Sitten on ilmeisesti pari minulle vielä tuntematonta omistajaa jonka jälkeen auto ilmestyi Lahtelaiseen Riku Motors liikkeeseen ja josta Holsti sen osti –99 keväällä.

Kaiken kaikkiaan olen pyrkinyt siihen että A näyttäisi vanhalta Suomi-kilpurilta jonka olisi kuka tahansa paikallinen kyläseppä pystynyt täällä olevista osista kasaamaan ennen sotia. Tämän takia jousien kanssa on tapeltu, vaikka auton etupäätä olisi saanut tiputettua helpommin / enemmän amerikasta tilattua droppiakselia käyttäen.

Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluu neloslättäpään piristäminen, jos siitä saisi irti hurjat 60 hevosta. Koneeseen tulee tasapainotettu kampura, liuskalaakerit valulaakerien sijaan, painevoitelu alkuperäisen painovoima- / roiskevoitelun sijasta. Lisäksi tulee kireämpi nokka, säädettävät nostajat, hieman isommat venttiilit ja alumiininen jakopäänratas fiiberirattaan tilalle. Öljypumppua modifioidaan paremman paineen aikaansaamiseksi ja vauhtipyörästä on tarkoitus ottaa kymmenisen kiloa pois (painaa alun perin noin 30 kg). Ulkopuolelle näkyviä muutoksia on parempi kaasutin, itse tehdyt imu- / pakosarjat (vielä vaiheessa), rivoitettu alumiininen venttiilikoneiston kansi (teetetty harjoitustyönä 1 kpl) ja ensimmäinen tiedossa oleva Fordin niin sanottu ”Police Head” jota nimensä mukaan myytiin alkuvaiheessa, vuoden 1930 loppupuolella, vain autoihin jotka olivat poliisilaitoksen käytössä. Suuren kysynnän vuoksi niitä tosin alettiin myymään myöhemmin myös tavalliselle kansalle. Kyseisessä kannessa on puristuksia 5.2:1 joka on reippaasti enemmän kuin A:n oman kannen 4.2:1. Oleellista on että sekin löytyi täältä Suomesta Mopen varastoista ja siirtyi minulle oravannahkakaupalla.

Takalokasuojat vaihtuvat vielä jossain vaiheessa auton muokattuihin alkuperäisiin, mutta niiden vähäiset peltityöt ovat vielä vaiheessa.

Myöskin katto olisi mukava saada joskus asennettua, Suomen kesä kun on lyhyt ja vähäluminen. Emäntäkin SAATTAISI viihtyä vähän paremmin autossa joka on hänen mielestään :ruma, vetoinen, sinne sataa sisään, se haisee ja siinä kuulemma tulee merisairaaksi, loistopeli siis…