|
Muuta / Other:
Pahkiksen sanomisia
lainatakseni, A on ostettua rakkautta sillä hankin sen -99 syksyllä
Holstin Samilta. Oleellisimmat puutteet olivat katto ja toinen
takapuskuri. Lokasuojat tulivat kaupan mukana, mutta Sami oli juuri
irrottanut ne. Asensin alumiiniset prätkälokarit jotta ajaminen sujuisi
ilman sinivuokkojen häirintää. Itse asiassa minua ei ole kertaakaan
pysäytetty, luultavasti poliisit eivät oikein tiedä mitä kyseisen
ikäiseen autoon pitäisi vaatia ja mitä ei.
Tällä hetkellä uusimmat osat
ovat Scintilla Vertex Magneetto ja -35 Fordin 16 tuumaiset vanteet.
Muuten auto on suurin piirtein riisuttu versio siitä millaisena sen
tehdas ulos sysäsi. Tietysti on sekalaista pikkusälää mikä on vuosien
mittaan vaihtunut (kuten ne lokasuojat), mutta kyllä 80 vuotiaaseen
autoon joutuu silloin tällöin osaa uusimaan.
Auton ensimmäinen(?) omistaja
oli Tampereen suunnalla vaikuttanut kunnanlääkäri joka myi auton
herralle nimeltä Skaffari vuonna 1957. Hänellä auto oli
yhdeksänkymmenluvulle saakka (välillä jopa ulkosäilytyksessä talvella
kuten kuva 80 luvun alun V8 Magazinessa todistaa) jolloin Viinikaisen
Eikka sai sen ostettua. Skaffari kertoi että Eikka oli ensimmäinen joka
suostui tarjoamaan autosta järkevän hinnan, kaikkea ei pidä yrittää
ostaa kossupullolla…. Sitten on ilmeisesti pari minulle vielä
tuntematonta omistajaa jonka jälkeen auto ilmestyi Lahtelaiseen Riku
Motors liikkeeseen ja josta Holsti sen osti -99 keväällä.
Kaiken kaikkiaan olen pyrkinyt
siihen että A näyttäisi vanhalta Suomi-kilpurilta jonka olisi kuka
tahansa paikallinen kyläseppä pystynyt täällä olevista osista kasaamaan
ennen sotia. Tämän takia jousien kanssa on tapeltu, vaikka auton
etupäätä olisi saanut tiputettua helpommin / enemmän amerikasta tilattua
droppiakselia käyttäen.
Tulevaisuuden suunnitelmiin
kuuluu neloslättäpään piristäminen, jos siitä saisi irti hurjat 60
hevosta. Koneeseen tulee tasapainotettu kampura, liuskalaakerit
valulaakerien sijaan, painevoitelu alkuperäisen painovoima- /
roiskevoitelun sijasta. Lisäksi tulee kireämpi nokka, säädettävät
nostajat, hieman isommat venttiilit ja alumiininen jakopäänratas
fiiberirattaan tilalle. Öljypumppua modifioidaan paremman paineen
aikaansaamiseksi ja vauhtipyörästä on tarkoitus ottaa kymmenisen kiloa
pois (painaa alun perin noin 30 kg). Ulkopuolelle näkyviä muutoksia on
parempi kaasutin, itse tehdyt imu- / pakosarjat (vielä vaiheessa),
rivoitettu alumiininen venttiilikoneiston kansi (teetetty harjoitustyönä
1 kpl) ja ensimmäinen tiedossa oleva Fordin niin sanottu "Police Head"
jota nimensä mukaan myytiin alkuvaiheessa, vuoden 1930 loppupuolella,
vain autoihin jotka olivat poliisilaitoksen käytössä. Suuren kysynnän
vuoksi niitä tosin alettiin myymään myöhemmin myös tavalliselle
kansalle. Kyseisessä kannessa on puristuksia 5.2:1 joka on reippaasti
enemmän kuin A:n oman kannen 4.2:1. Oleellista on että sekin löytyi
täältä Suomesta Mopen varastoista ja siirtyi minulle
oravannahkakaupalla.
Takalokasuojat vaihtuvat vielä
jossain vaiheessa auton muokattuihin alkuperäisiin, mutta niiden
vähäiset peltityöt ovat vielä vaiheessa.
Myöskin katto olisi mukava
saada joskus asennettua, Suomen kesä kun on lyhyt ja vähäluminen.
Emäntäkin SAATTAISI viihtyä vähän paremmin autossa joka on hänen
mielestään :ruma, vetoinen, sinne sataa sisään, se haisee ja siinä
kuulemma tulee merisairaaksi, loistopeli siis…
|
)
)
)
)